28.6.2017 Szeged, Unkari En yleensä ole mikään suuri kaupunkimatkailun ystävä. Mieluummin etsin reissukohteekseni luontoa. Joskus tulee kuitenkin reissattua myös kaupunkeihin ja silloin hakeudun mielelläni puutarhoihin ja hautausmaille, joissa pääsee aistimaan rauhaisan vehreää tunnelmaa. Taannoinen työmatkani suuntautui vähemmän tunnettuun Euroopan kohteeseen, etelä-Unkarin Szegediin lähelle Serbian ja Romanian rajaa. Sain järjestettyä yhden iltapäivän vapaaksi niin, että pääsin tutustumaan Szegedin yliopiston ylläpitämään kasvitieteelliseen puutarhaan, joka sijaitsee reilut neljä kilometriä kaakkoon kaupungin keskustasta.
Kesäkuun lopun ilmat olivat Unkarissa helteiset. Lämpömittari kipusi päälle 30 asteen joka päivä neljän päivän vierailuni aikana. Lämmöstä huolimatta päätin kävellä keskustasta puutarhaan. Ennen matkan puoliväliä huomasin, että idea ei ehkä ollut maailman paras. Vaikka kaupungin keskustan talojen varjossa kuumuus ei häirinnyt, niin vajaan parin kilometrin kävelyn jälkeen oli skandinaaviseen viileyteen tottunut kehoni jo hieman läkähdyksissä. Lisäksi huomasin, että jossain kohtaa matkaa kävelytie päättyi ja löysin itseni tarpomassa paahteista maantien reunaa, jossa sain väistellä ohiajavia autoja ja kuljettajien uteliaita katseita. Puutarhan portille päästyäni totesin, että kannatti tulla. Heti ensi silmäys vakuutti, että kyseessä ei ole mikä tahansa pieni puistikko. Szegedin yliopiston kasvitieteellinen puutarha on peräti 8 hehtaaria laaja ja sen historia ulottuu aina 1920-luvulle saakka. Puiden, pensaiden ja perennojen lisäksi siellä on myös muun muassa vesikasveja, yrttejä ja hyötykasveja sekä perhospuutarha. Lisäksi puistossa on lampia, pieni vesiputous ja hauskoja rakennelmia, kuten puiston keskustaa koristava olkikattoinen huvimaja.
Sain käyskennellä puutarhassa lähes omassa rauhassani, näin vain pari muuta vierailijaa. Onneksi infopisteen lipunmyyjä antoi minulle kartan käteen, sillä puiston perukoille olisi muuten voinut vaikka eksyä! Lampien reunoilla vilahteli suuria sisiliskoja ja pensaikoissa rapistelivat mustarastaat. Monet kasvit olivat hieman nuupallaan pitkään jatkuneiden helteiden vuoksi. Lisäksi kirkas auringonvalo vaikeutti valokuvaamista. Onneksi useita kasviryhmiä oli sijoiteltu myös suojaisiin paikkoihin, jolloin pääsin hyödyntämään omaa silmääni paremmin miellyttävää tasaisempaa siivilöitynyttä valoa. Puutarhan kukista laventelit olivat parhaassa kukassa. Niitä olikin melko laajat viljelmät ja mehiläiset sekä perhoset kuhisivat kukkien kimpussa. Myös itse viihdyin parhaiten laventelien luona nauttien niiden kauniista sävyistä ja rauhoittavasta tunnelmasta. Sain tietää, että heinäkuun alkupuolella paikalla järjestetään tapahtuma “Lavender Night” (“Laventeliyö”), jolloin puisto on ilmeisesti auki pidempään. Nyt puisto sulkeutui kuuden aikaan, vaikka mielelläni olisin viettänyt siellä vielä muutaman tunnin illan pehmeämmässä valossa.
Jäin vielä ennen lähtöäni juttelemaan lipunmyyjän kanssa. Hän näytti hämmästyneeltä, kun kerroin, että olin tullut paikalle kävellen. Hänen opastuksellaan löysin läheisen bussipysäkin ja pääsin vielä paluumatkalla keskustaan nauttimaan paikallisten iloisesta jutustelusta ja avuliaisuudesta - en näet huomannut leimata bussilippuani, jolloin vanhempi rouvashenkilö haki lipun kädestäni ja kävi leimaamassa sen. Kaupan päälle sain leveän hymyn ja pitkän litanian unkaria, josta en tosin ymmärtänyt sanaakaan.
Lisätietoja:
