Ystäväni tuoma tulppaanikimppu toi minulle iloa pitkäksi aikaa, kun innostuin tutkiskelemaan sitä kameran linssin läpi. Lähi- ja makrokuvaus on siitä kiitollista puuhaa, että yhtäkin kohdetta voi kuvata vaikka kuinka monesta kulmasta ja siitä voi löytää aina uusia ja mielenkiintoisia värejä ja muotoja. Tässä tutoriaalissa annan vinkkejä, kuinka voit ottaa lähi- ja makrokuvia kukkakimpusta sisätiloissa ja luonnonvalossa. Sen sijaan, että kuvaisit kimppua kokonaisuudessaan, suosittelen kokeilemaan reippaasti lyhyempää kuvausetäisyyttä. Näin saat kuvan täytettyä kukkien väreillä ja muodoilla - ja samalla saat rajattua ikkunankarmit, seinäkellot, kirjahyllyt ja muut taustan häiriöt kuvista pois.
Kevään yksi parhaita puolia on valon lisääntyminen - ainakin näin luonnonvalossa kuvaavan näkökulmasta. En ole koskaan innostunut salamalla kuvaamisesta ja harvassa ovat sellaiset salamavalolla otetut kuvat, jotka valonsa puolesta miellyttäisivät omaa silmääni. Luonnonvaloa voi myös hieman muokata: sitä voi heijastaa kuvattavaan kohteeseen eri kulmista heijastimen (engl. reflector) tai vaikka ihan foliopaperin avulla. Luonnonvalon tukena voi myös käyttää kevyesti LED-valoa. Tehon ei valossa tarvitse olla kovin suuri, jos kyseessä on läheltä kuvattava kohde ja jos valon tarkoitus on lähinnä keventää pahimpia varjoja.
7 askelta lähikuvien ottamiseen kukkakimpusta
1. Kohteen etsiminen ja sommittelu Kukkakimpun kuvaamista voit lähestyä vaikka niin, että ensin vapaasti kameraa liikuttamalla etsit kimpusta kohdan, joka näyttää väriensä ja muotojensa puolesta hyvältä. Tee siis kameralla erilaisia testirajauksia. Vaihtoehtoisesti voit pitää kameran paikallaan (esim. jalustalla) ja liikuttaa kukkakimppua. Tosin tällöin esille tulevat kuvakulmat ovat vähäisempiä, jos kameraa ei pääse helposti liikuttamaan ylä- ja alasuunnassa.
2. Valon suunnan etsiminen Kun kuvattava kohde on löytynyt, laita kamera hetkeksi pois. Liikuta kimppua nyt niin, että ikkunasta tuleva valo osuu kuvattavaan kohtaan sillä tavoin, että kyseinen kohta pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Usein sivulta tuleva valo on mielenkiintoinen, koska se tuo kukan terälehtien tekstuurin esiin. Myös takaa tuleva valo voi olla hauska, jos terälehdet ovat sen verran ohuet, että ne päästävät hieman valoa lävitseen. Suorempaan edestä tuleva valo korostaa puolestaan kohteen värejä.
Kuva: Takaa tuleva valo tuo esiin terälehtien yksityiskohtia. Kuva on otettu ikkunaa vasten taustana valkoinen lumihanki. Taustaan on lisätty myöhemmin hieman tekstuuria kuvankäsittelyohjelmassa (Photoshop CS6).
3. Kameran asettaminen jalustalle Kun kimppu on hyvässä asennossa valoon nähden, etsi uudestaan kameralla kohta, jota päätit kuvata. Katso, mihin kohtaan kamera sijoittuu ja kasaa jalusta siihen. Laita kamera jalustalle ja tee tarvittavat hienosäädöt, jotta saat saman rajauksen, kuin mitä suunnittelit. 4. Taustan tarkastaminen Tarkista kohteen tausta: näkyykö siellä ikkunalautaa, seinää, pöytäliinaa tai muuta häiritsevää? Voit asetella kimppua niin, että saat häiritsevät kohdat piiloon. Vihreät terälehdet ovat hyviä taustan piilottajia. Voit myös nostaa kimppua korkeammalle vaikka kirjapinon päälle tai voit päätyä leikkaamaan kukan varsia lyhyemmiksi. Voit ottaa kohteen edestä muita kukkia pois tai lisätä niitä. käsittele kimppua kuitenkin varoen niin, että itse kohde (esim. kuvattava kukka tai terälehti) ei vaurioidu tai muuta liikaa muotoaan. 5. Aukkoarvon valinta ja testikuvien ottaminen Ota kohteesta testikuvia muutamalla aukkoarvolla. Kameran asetus voi olla aukon esivalinnalla (A), koska otamme kuvat jalustalla, eikä tärähtämisvaaraa näin ollen ole. Tämän vuoksi ei ole tarvetta päästä itse säätämään kameran sulkimen nopeutta vaan kamera saa laskea sen valitun aukon mukaan. Itse yleensä otan muutaman testin arvoilla 3.2 - 8.0. Useimmiten päädyn käyttämään suurta aukkoa (esim. 3.5), koska pidän kuvista, joissa on lyhyt syväterävyysalue. Tarkastele kuvia kameran näytöltä ja päätä, miten paljon tarkkaa aluetta haluat kuvaan, vai haluatko mieluummin paljon pehmeää ja utuista taustaa ja vain pienen osan kuvaan tarkkana. Muista nyrkkisääntö: pieni aukkoarvo = iso aukko = lyhyt syväterävyys (esim. aukkoarvo 3.2) ja suuri aukkoarvo = pieni aukko = pitkä syväterävyys (esim. aukko 8). Huomaa myös, että eri objektiiveissa pienin aukkoarvo (eli suurin aukko) saattaa vaihdella ja olla vaikkapa 4.0. Yleensä kannattaa hankkia valovoimainen objektiivi, jonka aukon saa suureksi. Omassa objektiivissani se on 2.8 (Olympuksen M.Zuiko Digital 60mm f2.8). Alla on esimerkit aukoilla 8.0 ja 3.5 otetuista kuvista. Paina nuolta kuvan päällä, niin pääset selaamaan eri versioita. Kiinnitä huomiota kukan edessä oleviin punaisiin terälehtiin sekä kukan taaempiin terälehtiin. Ensimmäisessä kuvassa ne ovat hieman tarkemmat ja jälkimmäisessä pehmeämmät.
Slideshow: Paina nuolta kuvan päällä! 6. Valon muokkaaminen ja kuvien ottaminen Ota ensin kuva ilman valon muokkaimia tai lisävaloja. Lähde sitten ottamaan eri versioita muokaten valoa. Voit heijastaa heijastimella ikkunasta tulevaa valoa kohteen varjoisalle puolelle, kohteen alaosaan tai päälle. Kokeile liikuttaa heijastinta ja etsi kohtia, joissa ikkunasta tuleva valo osuu heijastimeen ja heijastuu kohteeseen. Tee huomioita, miten kohde muuttuu erilaisissa valoissa. Jos heijastimessasi on sekä valkoinen, hopea että kullanvärinen pinta, kokeile niitä. Luota omaan silmääsi, mikä näyttää sinusta kauniilta. 7. Lisävaloa LED:illä Jos tuntuu, että heijastimen heijastama valo ei riitä poistamaan varjoja tarpeeksi, voit kokeilla antaa kohteeseen valoa myös LEDillä. Kokeile taas eri kulmia. Esimerkki: Kuva ilman heijastinta ja heijastimen kanssa
Heijastin ja foliopaperi luonnonvalon muokkaamisessa. Tässä folio tuo valoa kukan alaosaan ja heijastin ylhäältä päin. Alla näet kuvasta versiot ilman heijastimia (1), heijastinten kanssa (2) sekä valmiin kuvan (3).
Slideshow: Paina nuolta kuvan päällä! Ilman heijastinta otetussa kuvassa tunnelma on raskas ja kukan alaosa tumma. Kuvan tunnelma kevenee pienen lisävalon myötä. Myös värit muuttuvat hieman heleämmiksi. Kuvaa on lopuksi vielä muokattu kuvankäsittelyohjelmassa (Capture One Pro). Siihen on tuotu valoa lisää, varjoja on kevennetty ja taustaa on rauhoitettu poistamalla sieltä vihreä yksityiskohta. Esimerkki: Kuvattavan kohteen irrottaminen kukkakimpusta
Kohteen, esim. kukan terälehdet voi ottaa irti kimpusta ja helpottaa näin niiden kuvaamista - varsinkin, jos aikoo kuvata kohdetta niin läheltä, että kohde täyttää koko kuva-alan.
Kaukolaukaisin vapauttaa toisen käden, kun kaukolaukaisinta ja reflektoria voi pitää samassa kädessä. Toisella kädellä voi asetella kohdetta tai kannatella vaikka LED-valoa. Kameraan ei tarvitse koskea kuvaa ottaessa, joka myös vähentää kuvan tärähtämisen riskiä.
Varusteet
Kameran, jalustan sekä lähi- ja makrokuvaukseen soveltuvan objektiivin lisäksi luonnonvalossa kuvaava lähi- ja makrokuvaaja pärjää vähäisillä lisävarusteilla: foliopaperia, pieni heijastin, LED-valo (ja siihen tarvittaessa pieni jalusta) sekä kaukolaukaisin.
Omassa kuvaamisessani olen huomannut, että mitä paremmin osaan käyttää kuvauskalustoani, sitä enemmän huomioni kiinnittyy itse lopputulokseen eli kuviin. Niinpä suosittelen, että lähdet liikkeelle vähällä kalustolla ja keskityt kehittämään silmääsi ja kuvan sommittelun taitoasi. Kuvatessa huomaat kyllä sitten matkan varrella, minkälaisia lisävarusteita tulet tarvitsemaan.
Välineet: Kamera Olympus OM-D E-M5 markII. Objektiivi Olympus M.Zuiko Digital 60mm f2.8. Kaukolaukaisin Shoot Remote Switch. Heijastin Dörr 5 in 1, 30 cm. LED-valo Neewer CN160. Kuvankäsittelyohjelmat Capture One Pro 11 ja Photoshop CS6.